Jalkaterapeutti (AMK) Sinikka Pakarinen
  • Pyrin hoitamaan yksilöllisesti ja hyvin  jokaista asiakasta riippumatta hänen sosiaalisesta asemastaan, terveydentilastaan, sukupuolestaan tai rodustaan.
  • Työni tavoitteena on terveyden ja hyvinvoinnin sekä liikunta- ja toimintakyvyn lisääminen ja / tai ylläpitäminen sekä sairauksien ja vaivojen ennaltaehkäisy.
  • Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on merkinnyt minut terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin Terhikkiin, josta voi tarkistaa ammattipätevyyteni.
  • Minua velvoittavat useat säädökset, mm. vaitiolovelvollisuus.

Akilles-tarua
Akhilleus oli Homeroksen mukaan urhoollisin Troijan sodan kreikkalaisista sankareista, fthialaisten myrmidonien kuninkaan Peleuksen ja merenjumalatar Thetiksen poika, jota kentauri Kheiron ja sitten Foiniks kasvattivat. Akhilleus surmasi troijalaisen Hektorin kostoksi siitä, että tämä oli ottanut hengiltä Akhilleuksen ystävän Patrokloksen. Hän itse sai surmansa Hektorin veljen Pariksen nuolesta.

Akilleen kantapää
”Akilleen kantapää” on metafora, jolla tarkoitetaan jonkin asian heikkoa kohtaa, joka voi koitua jopa kohtalokkaaksi. Akhilleuksen syntyessä annettu ennustus povasi tälle väkivaltaista kuolemaa, ja siksi Thetis kastoi pojan haavoittumiselta suojelevaan Styks-jokeen. Hän kuitenkin piti kiinni poikaa tämän kantapäästä, mikä näin jäi suojaamatta. Troijan sodan aikaan Paris sai tietoonsa Akhilleuksen haavoittuvuuden ja surmasi Akhilleuksen ampumalla nuolen tämän kantapäähän. Joissakin versioissa Apollon ohjasi nuolen Akhilleuksen kantapäähän, koska Akhilleus oli sodan alkuvaiheissa surmannut Troiloksen hänen temppelissään.

Akhilleus Troijan sodassa
Thetiksen saatua tietää jumalilta, että Troija voitaisiin voittaa vain Akhilleuksen avulla, Thetis vei Akhilleuksen Skyros -saarelle ja puetutti hänet tytöksi. Odysseus löysi kuitenkin hänet, ja Akhilleus lähti myrmidonien johtajana Troijan sotaan.

Troijan piirityksen kymmenentenä vuonna kreikkalaisten johtaja Agamemnon otti Akhilleukselta tämän mieliorjattaren Briseiksen, minkä seurauksena vihastunut Akhilleus kieltäytyi joukkoineen jatkamasta taistelua. Tappion uhatessa kreikkalaisia Akhilleus heltyi nähdessään ystävänsä Patrokloksen murheissaan ja salli tämän pukeutua omiin varusteisiinsa ja johtaa myrmidonit taisteluun. Troijalaiset pakenivatkin tätä luullen häntä Akhilleukseksi, mutta lopulta Hektor surmasi Patrokloksen keihäällään. Akhilleus sopi riitansa Agamemnonin kanssa ja kiirehti kostamaan ystävänsä kuoleman. Hän tappoi Hektorin kaksintaistelussa ja laahasi hänen ruumiinsa vaunujen perässä leiriin, mutta luovutti sen Priamokselle lunnaita vastaan.

Troijan sota
oli antiikin Kreikassa myyttinen sota useiden kreikkalaisten heimojen ja Troijan kaupungin välillä. Sodasta kerrotaan monissa lähteissä. Tärkeimpiä ovat runoilija Homeroksen runoelmat Ilias, joka kertoo varsinaisesta sodasta, ja Odysseia, joka kertoo kuningas Odysseuksen harharetkistä sodan jälkeen. Lisäksi sodan tapahtumat ovat aiheena monissa muissa eeppisen kykloksen nimellä tunnetun tarupiirin runoelmissa.

Kreikkalaiset pitivät Troijan sotaa todellisena historiallisena tapahtumana, ja esimerkiksi Eratostheneen esittämien laskelmien mukaan se olisi päättynyt vuonna 1184 eaa. Sitä vastoin varsinkin 1800-luvun alkupuolella useimmat tutkijat pitivät sitä pelkkänä taruna. Heinrich Schliemannin suorittamat kaivaukset kuitenkin osoittivat, että Troija on todella ollut olemassa juuri siellä, minne perimätieto on sen sijoittanutkin, ja eräiden tutkimusten mukaan se on joutunut vihollisten hyökkäyksen kohteeksi, vieläpä varsin lähellä Eratostheneen olettamaa ajankohtaa. Epäselväksi kuitenkin on jäänyt, missä määrin Troijan sotaa koskevat tarut perustuvat todellisiin tapahtumiin.

Sota sai tarun mukaan alkunsa siitä, että Ateenassa vietettiin Thessalian kuninkaan Peleuksen ja merenjumalatar Thetin häitä. Hääpari oli jättänyt kutsumatta juhliin eripuraisuuden jumalattaren Eriksen, ja tästä suuttunut jumalatar heitti hääsaliin oman häälahjansa: kultaisen omenan, johon oli kirjoitettu Kauneimmalle. Troijan prinssi Paris joutui ratkaisemaan, kuka olisi tämä kaunein, jolle omena on tarkoitettu (niin kutsuttu Pariksen tuomio). Ylijumala Zeuksen puoliso Hera, tiedon ja sotimisen jumalatar Athene ja rakkauden jumalatar Afrodite olivat kukin sitä mieltä, että omena kuului juuri hänelle. Jokainen jumalatar lupasi Parikselle jotain, jos Paris antaisi omenan hänelle. Hera lupasi Parikselle koko maailman valtakunnaksi omenaa vastaan, Athene lupasi Parikselle mainetta ja Afrodite lupasi, että Parikseen rakastuisi kaunein nainen päällä maan. Paris valitsi Afroditen kauneimmaksi jumalattareksi, ja antoi hänelle omenan. Athene ja Hera päättivät kostaa hänelle.

Maailman kauneimpana naisena pidettiin Helenaa, Spartan kuninkaan Menealoksen puolisoa. Niinpä Paris matkusti Spartaan, jossa hän ja Helena rakastuivat toisiinsa. Paris ryösti Helenan itselleen ja palasi Troijaan. Tästä suuttuneena Menelaos kokosi sotajoukon ja lähti sotimaan Troijaa vastaan, jotta saisi vaimonsa takaisin.

Troija ja kreikkalaiset heimot sotivat vuosia ilman loppua. Lukuisat kirjan sankareista, muun muassa Aias, Akhilleus ja Troijan prinssi Hektor menehtyvät taisteluissa. Ilias päättyy Hektorin hautajaisiin, tiedot loppusodasta perustuvat muihin lähteisiin, lähinnä Vergiliukseen.

Troijan valloitus osoittautui kuitenkin hankalaksi ja valloitusyritykset epäonnistuivat kerta toisensa jälkeen. Lopulta Odysseus keksi juonen: kreikkalaiset voisivat rakentaa puusta mahtavan hevosen, jonka sisälle mahtuisi joukko sotilaita piiloutumaan. Tämän jälkeen troijalaiset huijattaisiin viemään hevonen sisään kaupunkiin. Hevonen päätettiin rakentaa, ja sen sisälle piiloutui sotilaita, myös Odysseus. Hevonen vietiin Troijan kaupungin lähelle. Sitten kreikkalaiset uskottelivat troijalaisille että olisivat luovuttaneet, perääntyneet ja jättäneet hevosen lahjaksi troijalaisille. Troijalaiset päättivät viedä hevosen kaupunkiin pappi Laokoonin varoituksista huolimatta, ja osa kaupungin muurista hajotettiin, jotta hevonen mahtuisi sisään.

Illalla hevonen oli asetettu Troijan torille ja iloiset troijalaiset juhlivat kreikkalaisten antautumista. Keskellä yötä sotilaat tulivat ulos hevosesta, tappoivat vartijat ja avasivat kaupungin portit muille sotilaille. Sotilaat kävivät yhdessä troijalaisten kimppuun ja juhlimisesta väsyneet Troijan asukkaat oli helppo voittaa. Vain muutamat troijalaiset onnistuivat pelastautumaan, heidän joukossaan Aineias (Aeneas), joka myöhemmin matkusti Hesperiaan eli Italiaan. Menelaos palasi seuraavaksi Helenansa kanssa Spartaan ja Troijan sota oli loppu.

Lähde: Wikipedia 11.4.2013

 

 

 

OTA YHTEYTTÄ
0440 551 158 tai
posti@jalkaterapiaakilles.fi
kartta